Kääntymän kylä Heinjoella sijaitsi pitäjän luoteiskulmalla 8 km:n päässä kirkonkylästä ja 25 km:n päässä Viipurista.

Asutus on kasvanut pääasiallisesti kolmella alueella kylän alkuperäisten talojen mukaan;



Vuoden 1559 luettelon mukaan Kääntymän kylän suurimmat maanomistajat Michel Michelinpoika Savolainen (Michel Mihelson Savolain), Markus Taponen (Marcus Tapoin) ja Anders Räikkönen (Anders Räiköin). Suuren Pohjan sodan aikana 1710 venäläiset valloittivat Heinjoen ja talonpoikien tilukset jaettiin venäläisille ylimyksille. Suurin osa nykyisen Heinjoen alueesta päätyi Viipurin linnoituksen silloiselle komendantille Iwan Morinowitch Schuwolofille. Hän kuoli 1735 ja 1803 perilliset myivät maat kauppaneuvos Olchinille. Kauppaneuvos kuoli 1826 ja vv. 1837-1840 Olchinin perilliset myivät perintömaansa pienemmissä osissa. Kääntymäläisten puolesta kolme talonisäntää, Wilhelm Taponen, Jörän Kaukoin ja Andreas Räikkönen lähtivät kaupantekoon ja ostivatkin koko kylän maat itsenäisiksi tiloiksi ja jakoivat ne omistajien kesken.

Kääntymälän kylä koki kovat iskut ja hävitykset kolmen viimeisen soda aikana. Kahdessa viimeisessä kulkivat rintamalinjat kylän Antreanpuoleisella rajalla, johon sittemmin molemmat sodat loppuivat.

Vuosien 1939-40 sotien Kääntymän sankarivainajat olivat, Albin Holmberg, Viljo Kaipainen, Viljo Keurulainen, Eino Kuivalainen, Reino Litja, Toivo Noro, Oiva Pitkä, Veijo A. Pitkä, Elias Pullinen, Pentti Räikkönen, Vilho Savolainen, Eino Savolainen, Johannes Taponen, Toivo Taponen, Oiva Tiainen ja Matti Nyberg.

Heinjokelaisille osoitetut sijoituskunnat alueluovutusten jälken olivat tärkeysjärjestyksessä Vihti, Karkkila, Karjalohja, Pyhäjärvi sekä Nummi, Sammatti ja Pusula.

Lähde: Veijo Taposen teos Kääntymä

KARJALAN KARTAT - Matka sinne, mitä ei enää ole